JTO

Jonku Toisen Ongelma. Tämä termi on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille. Siinä kun asian ympärille luodaan JTO-kenttä, vaikka esimerkiksi keskelle krikettikenttää laskeutuneen avaruusaluksen, sitä ei kukaan näe, koska se on Jonkun Toisen Ongelma. Kun ei siis kutita minun omaa pyllyäni niin minun ei tarvitse siitä välittää, eikä edes nähdä sitä.

Milloin ihmisistä tuli niin välinpitämättömiä? Ja miksi? Vievätkö omat henkilökohtaiset ensimmäisen maailman ongelmat niin paljon huomiotamme ettemme näe mitä ympärillä tapahtuu? Miksi emme näe muiden tuskaa omaltamme ja olemme kateellisia muiden onnesta kun itseä sattuu tympimään? Onneksi sosiaalinen media ja uutisetkin nostavat välillä esille tapahtumia, joissa osallisena on pyyteettömiä auttajia tai muuten vaan hyvän mielen jollekin antaneita tyyppejä.

Laajemmassa mittakaavassa koko ihmiskunta on hiljalleen tuhoamassa itseään liian monen ihmisen ahneudella ja itsekkyydellä. Niitä välittäviä, empaattisia ihmisiä on varmasti enemmän mutta heidän äänensä ei pääse kuuluviin koska itseriittoinen idioottilauma pitää niin isoa meteliä itsestään ja tavoitteistaan ja runnoo omia mielihalujaan eteenpäin kaikella voimalla ja rahalla mitä vain saavat haalittua kasaan. Käytetään hyväksi kaikkea: luonnonvaroja, eläimiä, lajitovereita.

Onko ihminen vain pohjimmiltaan ahne? Tai ehkä kyse onkin vain siitä että eläinkunnan edustajana ihmisenkin perimmäinen tarkoitus on vain pysyä hengissä ja lisääntyä. Evoluutio vain kehitti ihmiselle aivot, joiden suoltamia näppäriä ajatuksia hyväksikäyttäen ihminen on vallannut lähes joka kolkan tätä pientä sinistä planeettaa. Ja jättänyt jälkeensä enimmäkseen tuhoa joko hyvillä aikeilla tai ajattelemattomuuttaan, tai välinpitämättömyyttään.

JTO. ”Ei minua kiinnosta.” ”Ei kuulu minulle.” ”En minä voi tehdä sille asialle mitään.” Välillä tekee mieli itsekin luovuttaa. Paskaako tässä edes yrittää elää toimivana yhteiskunnan rattaana ja saada jotain järkevää aikaiseksi, kun koko ihmiskunta on niin mätä. Mutta lieneekö syynä sitten oman mielihyvän tavoittelu, elämänpalo, itsetarkoituksen etsiminen vai jotain muuta, mikä saa jatkamaan. Ehkä huudan vain tuuleen eikä tekemisilläni ole mitään vaikutusta mihinkään, mutta voin ainakin sanoa yrittäväni. Valintani ja ulosantini toivottavasti aiheuttavat edes vähän jotain hyvää jollekin ja saavat ehkä jonkun ajattelemaan asioita sen oman pienen laatikkonsa ulkopuolelta. Toisaalta ne voivat ärsyttää jotakuta muuta, mutta mahdollinen positiivinen vaikutus kyllä kumoaa negatiivisuuden.

Jos päässäsi joskus naksahtaa, joku ehkä sai sinut hoksaamaan että asiat voi nähdä ja tehdä myös eri tavalla ja miettiä valinnat vähän kauaskantoisemmin. Minun päässäni taisi naksahtaa jo.

~ Maria Houre ~