Alku.
Tämä se on. Se alku. Tästä se lähtee.
Joskus maailman meno vaan kiukuttaa niin, että on pakko rääkyä kiukkunsa ilmoille. Nyt siis rääytään. Tai kuiskitaan. Miten vaan.
Merisairas valas? Miksi? Siksi, että tasan tarkkaan kaikki hyviksi arvioimamme nimi-ideat olivat jo käytössä, joko Bloggerissa tai Gmailissa tai sitten molemmissa. Suivaantuneena silmäilin kirjahyllyäni ja silmiini osui Ephraim Kishonin (suosittelen) kirjan nimi: "Merisairas valas". Päätin, että tämä on viimeinen yritys. Jos joku muu olisi keksinyt ottaa tämän bloginsa nimeksi, olisi saanut koko blogi-idea jäädä. No, ei ollut. Tässä sitä siis ollaan.
Minusta tämä nimi sopii tälle blogille oikein mainiosti. Olisihan aika karmeaa olla merisairas valas. Ja aika usein on karmeaa olla ihminen tällä planeetalla. Oikeastaan se on suurimman osan aikaa melko epämiellyttävä kokemus. Täällä ei olla kuin kalat vedessä vaan pikemminkin kuin kala kuivalla maalla tai vähintäänkin kultakala pyöreässä pikkumaljassa. Siinä sätkit, edestakaisin. Turhaan.
Kai minussa silti itää jokin pieni toivon siemen, kun haluan kirjoittaa asioista. Huutaa tuuleen siinä toivossa, että joku kuulisi. Tai sitten tämä on vain epätoivoista ääntelyä matkalla helvettiin.
Ei silti anneta periksi.
- Jofi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti