Lueskelin Hesarista Jari Sillanpään ja Marco Bjurströmin yhteishaastattelua ja mieleeni muistui, miten kummankin seksuaalista suuntautumista on vuosien varrella puitu niin mediassa kuin nettikeskusteluissakin. En pysty ikinä ymmärtämään syytä. Minusta sellaisessa ihmettelyssä ei vaan ole mitään järkeä. Noin ylimalkaan minua ei haittaisi, vaikka täysipäisten aikuisten makuuhuonetouhut saisivat vähemmän huomiota mediassa. Allekirjoittanutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut touhuavat tai mikä ketäkin kiihottaa, kunhan perusasiat ovat sillä tavalla kunnossa, että osapuolet ovat tosiaan täysivaltaisia ja -järkisiä, eikä kenenkään oikeuksia loukata.
Tuttavapiiriin on ihan kakarasta asti kuulunut monenlaista väkeä, myös seksuaalivähemmistöjen edustajia. Muistan kyllä, että tenavana ihmettelin samassa talossa asuvaa kundia, joka oli olemukseltaan melko naisellinen, mutta enpä minä miettinyt, että mitäköhän se makuuhuoneessaan puuhastelee. En vaan ymmärtänyt, miksi setä meikkaa. Vähän myöhemmin sitten tykästyinkin Hanoi Rocksiin ja sen jälkeen ihmettelin, mikseivät kaikki sedät meikkaa.
Teini-iässä olin jonkin verran tekemisissä yhden mainion homopariskunnan kanssa. Loistotyyppejä, mutta minulle jäi heistä traumoja. He nimittäin olivat kohteliaita, huomaavaisia, mukavia ja hyvää seuraa. Toinen toi minulle matkoiltaan järjettömän upeita strassikoruja (ovat edelleen tallessa!) ja se oli 80-luvulla kova juttu. Toisen luona sain käydä katsomassa kaapelikanava Music Boxia ja kerran katsottiin porukalla kauhuleffaa ja herkuteltiin jäätelöllä. Lisäksi varsinkin toinen näistä kavereista muisti aina tavatessa kehua spontaanisti ulkoasuani. Huonon itsetunnon nujertamalle teinitytölle se oli iso asia. No, minusta nämä kaverit käyttäytyivät juuri sillä tavalla kuin miesten kuuluikin käyttäytyä. Olinhan minä jo sen verran nähnyt elokuvia ja tv-sarjoja, että tiesin mitä mieheltä voi odottaa. Pettymys olikin karvas, kun rupesin tosissani deittailemaan poikia. Ei tullut koruja eikä kehuja, eikä käytöstapojakaan tuntunut useimmilla olevan. Siitä siis traumat.
Kuitenkin: en koskaan pohtinut, että ovatkohan nämä kaksi tyyppiä nyt homoja, kun aina liikkuvat yhdessä. Asialla ei ollut merkitystä. Mitä väliä? Minuun he tekivät vaikutuksen ihan vain fiksuina ja mukavina tyyppeinä, eikä heidän seksielämänsä todellakaan kiinnostanut. Ja siltä varalta, että tämän kirjoituksen lukee joku sellainen, jonka sanastoon kuuluu "homosaatio": ei, en saanut osakseni myöskään minkäänlaista homopropagandaa. Tyypit suhtautuivat minuun kunnioittavasti ja se oli teinille hieno kokemus. Olimme kaikki vain ihmisiä, mitä väliä oli millään muulla?
Hesarin haastattelu muistutti vanhasta muotilehden artikkelista, jossa jotenkin ympäripyöreästi hieman pohdittiin Marco Bjurströmin seksuaalisuutta. Muistin jo silloin kauan sitten miettineeni, että helkkarinko väliä tuolla nyt on ja juuri siksi lause jäi mieleeni.
Niin, että helkkarinko väliä sillä on?
Kysyy Jofi
