Törmäsin FB:ssa kyseiseen kuvaan, jonka tavoitteena on kertoa musiikin laadullinen kehitys äänitysvaiheesta mp3:ksi. Ymmärrän pointin varsin hyvin, kuuntelenhan paljon musiikkia, olen päässyt seuraamaan kyseistä tapahtumasarjaa, eikä valokuvauskaan ole outoa. Mutta mitä helvetin vikaa on meikittömässä Scarlett Johanssenissa, miksi häntä pitäisi alkaa parantelemaan? Sitten tajusin että tämäkin kuvasarja on luotu silkasta ajattelemattomuudesta. Uskon, että Scarlettia ei julkisuuteen tottuneena ihmisenä tällaiset vertaukset paljoa hetkauta, hän ei välttämättä tule ikinä näkemäänkään tätä ontuvaa vertausta, mutta yleisesti minua masentaa ajatus siitä, että ihmistä pitäisi parannella että hän kelpaisi. Jopa alle kouluikäiset tytöt pohtivat ovatko liian lihavia ja ovathan tarpeeksi nättejä.
Olen lukemassa Gretchen Rubinin kirjaa Happier at home ja siellä oli tämä pieni katkelma kiusaamisesta mikä jäi kummittelemaan mieleeni ja sopii hyvin tähänkin yhteyteen. Referoituna: Vaikka et tietoisesti kiusaisikaan, saattaa pieni pilailusi tuntua kuitenkin vastapuolesta hyvinkin kiusalliselta ja ilkeältä. Ja sinun mielipiteelläsi siinä vaiheessa ei ole mitään merkitystä, vaan vain hänen, keneen sanasi kohdistuivat. Tuon kuvasarjankaan luoja ei varmastikaan ajatellut miltä Scarlettista mahtaa tuntua kun hän tämän hauskan pilan hänestä rakentelee ja julkaisee.
Kiusaamista tapahtuu jatkuvasti kaikkialla. Se ei rajoitu vain kouluihin, lapsuuden ja teini-iän myrskyihin, vaan se alkaa jo ennen kouluikää ja jatkuu pitkälle työelämään. Miksi se oma paha olo pitää purkaa muihin? Mistä tulee se oman paremmuuden korostaminen, pelko, vallanhalu, viha ja kateus jotka saavat aikaan sen, että haluaa alentaa toista ja saada hänet tuntemaan itsensä arvottomaksi. Paljon kiusaamista tapahtuu myös ihan vain hyväntahtoisella nälvimisellä ja siksi, että kiusaaja ei ajattele miltä hänen sanansa tai tekonsa saattavat toisesta tuntua. Eli täysin ilman syytä, edes huonoa sellaista, aiheutetaan mielipahaa. Kaikki tietävät että se on väärin, mutta siltikään emme ole keksineet vielä toimivaa keinoa kiusaamisen kitkemiseksi. Ihmisluontoa ei noin vain lähdetä muokkaamaan.
Juttelin kerran erään ihmisen kanssa, joka sanoi, että häntä ei ole koskaan kiusattu. Arveli syyksi sitä, että hän puolustautui herkästi, eikä kukaan yrittänyt enää toista kertaa. Puolusti myös kavereitaan kiusaajilta. En kuitenkaan saanut häntä ymmärtämään sitä oloa, mikä kiusatulle tulee. Hänen ei ollut koskaan tarvinnut tuntea olevansa arvoton, sellainen jota ei huolita joukkoon, joka ei kelpaa.
Mietin myös miten kiusattuna oleminen vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Kostetaanko se myöhemmin jollekin muulle, vai annetaanko sen kasvattaa ja voimistaa itseään. "Jos se ei tapa niin se vahvistaa." Siihen vahvistamiseenkin on vain paljon parempia keinoja, esimerkiksi kannustaminen, auttaminen ja ystävällisyys.
~ Maria Houre ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti